My dreams

Moi vaan kaikki! :)
Täs postaukses aattelin puhuu unelmista, miun omista siis. Et mitä haluun et miulle tapahtuu lähitulevaisuudes tai useiden vuosien päästä. En oo nyt mitenkää lajitellu näitä "lyhyen aikavälin" ja "pitkän aikavälin" unelmii, vaa nää on iha sekalaises järjestykses.

Miun mielest on hyvä et on unelmii, sillä sillo tietää mitä tehä elämällää! Ei oo sellast tyhjyyden tunnetta et "mitäs nyt". Mut nyt asiaan...

1. lihaksikkaampi vartalo

Oon tästä maininnukki aikasemmis kirjotuksissa mut tosiaan joo, en missää nimes haluu laihduttaa koska siin ei ois miu kohal mitää järkee. Haluun enemmä lihasmassaa ja uskon et pystyn siihe treenaamalla ja kattomal myös et mitä suuhunu pistän. En haluu kuitekaa näyttää ikinä miltään kehonrakentajalt tai fitness-mallilt, mut semmoset sopivat lihakset ois jees :). Miu mielest on muutenki tosi hyvä et tyttöje ja naiste kauneusihanne o menny enemmä tähä suuntaa ku siihe langanlaihaa olemuksee!

2. hyvä ammatti

Eli haluun tehä aikuisen semmost työtä mist nautin, enkä tee sitä vaa rahan takii. Täl hetkel tuo kosmetologin työ vaikuttaa just siltä! Mut luulen et ku tuun vanhemmaks ni saatan opiskella itelleni jonku toisenki ammatin, mut melkee kaikil nykyää semmone onki.

3. valokuvamallina oleminen

Heti tähä alkuu sanon et ei, en haluis tästä missää nimessä mitää ammattia itelleni :D. Tarkotin tätä enemmänki kokeilumielessä, et ois kiva joskus kokee tääki :). Ku miulle on moni ihmine sanonu et oisin just sopiva semmosee ni miksei! Ehkä viel joku päivä lähetän kuviini johonki ja jos pääsen kuvauksii ni se ois kyl tosi kiva :).

4. maailman kiertäminen hyvässä seurassa

Haluisin tosi paljo käydä eri maissa jollai kival porukalla. Enite kiinnostaa varmaanki käydä Englannis, New Yorkis, Miamis, Los Angelesis, Portugalis ja Italias :). Ja varmasti meenki johonki noista heti ku o rahaa sen mukaa! Kielimatkalle menemine on myös ollu aina yks haaveista, mut jos se ei toteudu ni tää ainaki.

5. perheen perustaminen

Tää onki sit tooosi pitkän ajan unelma :D. Eli tätä en haluu ajatella enne ku oon about 25-vuotias. Haluun kuitenki elää omaa nuoruutta jonku aikaa ilman et miul on vastuuta kenestäkää toisest kellon ympäri. Mut joo tätä oon aina halunnu, ja sopiva lapsimäärä ois 2. Toivottavast tuun olemaa semmosen ihmisen kanssa kenekaa tää on mahollista :).

- Keep on dreaming! :)

Yeah, she's my idol

Aika monel meistä on joku ketä myö ihaillaa jostai syystä, tai arvostetaa tosi paljo. Seurataa tän henkilön tekemisii sosiaalisest mediast tai mitä kautta vaa. Monesti kyseessä on joku näyttelijä, urheilija, kirjailija, laulaja tai bändi. Myös sukulaiset tai joku perheenjäsen voi olla esikuvana jolleki.
Joskus myös se ihannointi menee joillaki yli, innoikkaimmat fanit ahistelee esikuvaansa jopa heiän vapaa-ajalla. Siks kannattaaki aina muistaa et ketää ei sais nostaa ittensä yläpuolelle siin mieles, et tekee ihan mitä vaa sen idolinsa etee. Kannattaa pitää järki päässä siinäki asiassa.

Muute siinä "fanittamises" ei oo miu mielest mitää vikaa. Sehä on vaa hyvä jos saa jotai hyvii vaikutteita silt esikuvaltaa. Sen tyylist voi esimerkiks ottaa jotai ideoita omaa pukeutumisee, muttei kuitenkaa kannata olla iha kopio. Tai jos kyseessä on joku urheilija, ni se saattaa innostaa myös ittensäki pois sielt sohvan pohjalta. Ja laulajie biisien sanat voi antaa motivaatioo ja voimaa eri elämäntilanteis. 

Sellane lieve-ilmiö tos fanittamisessaki on et aina löytyy niitä, ketkä jaksaa arvostella toisten esikuvia iha maanrakoo. Siin ei oo miust mitää järkee, riittäis ku vaa ilmaisis asian vaikka nii et "no ite en kyl siitä tykkää". Ei se oo kenekää elämäst pois jos joku jotakuta ihailee.

Miullakii on esikuva, Anna Abreu. On ollu jo 7 vuotta. Hää ei oo sitä pelkästää hyvie biisien ansiosta, vaa myös persoonansa. Aina keikoil hää antaa laval kaikkensa ja on huomaavaine faneja kohtaa. Eikä oo mitenkää tekopirtee vaa oma ittensä. Hänel on myös hyvä tyyli, ja oon joskus siitäki saanu ideoita omaani. On tietty ollu hetkiä millo oon hetkeks tavallaa "unohtanu" Annan, mut silti se on aina tuol jossai mielessä pysyny. Enkä nyt enää vanhempana oo nii "innokas" ku sillo 7 vuotta sitte, mut se o miu mielest vaa tosi hyvä juttu...:D. Oon nähny hänet livenä 8 kertaa, ja joka kerralla on ollu iha mahtava fiilis! Ja tiiän ettei läheskää kaikki hänest tykkää mut en mie siitä välitä.

Elämän muutokset

Elämä muuttuu koko ajan, mikää päivä ei oo samanlaine ja jotkin muutokset vaatii aikaa, toiset tapahtuu sekunnissa. Useimmite ne sekunnis tapahtuvat muutokset on niitä jotka herättää eniten tunteita, koska niit ei oo osannu odottaa ja varsinki jos ne on huonoja ni ne musertaa sisältä ainakin hetkeks. Mut kaikkeen tottuu.

Ja ihmiset muuttuu myös sen mukaa ku kasvaa, etenki henkisesti. En tiiä pitäskö sitä sit kutsuu muutokseks vai vaan kasvamiseks.

Sit on toisena nää pitkän ajan muutokset kute vaikka ihmissuhteet. Ne tutut vuosie varrelta on saattanu jäädä nyt kokonaa pois elämäst ja tilalle on tullu muita jotka ehkä sopii paremmi just siihe elämäntilanteesee. On tietty niitäkin jotka pysyy vuodesta toiseen, ja niist ihmisist kannattaa pitää kiinni! Joskus ihmissuhdemuutokset on surullisii, joskus vaa hyväks itellee. On hyvä oppii tunnistamaa mikä on hyväks just siulle ja mihi kannattaa ottaa välimatkaa. Vaik se aluks voi tuntuu raskaalta ni siit osaa olla onnelline jälkeenpäi. Joitai ihmisii kyl saattaa tulla olemaa ikävä koko loppuelämän ajan.

Ihmissuhteet myös muuttaa elämää siinäki, et tottakai se mis seuras oot muuttaa sinuu ihmisenä ees vähäse. Saatat oppii jotai ”tapoja” siit porukasta tai sit on jotai inside-juttuja mitkä saa siut kuulumaa johonki ja tiiät ettet oo yksin.

Mieki oon päättäny tehä muutosta omaan ulkonäköön ja oon alkanu kuntoilla taas pitkän tauon jälkee. Seki kuuluu näihi pitkän ajan muutoksii, koska tuloksii ei hetkessä tuu mut on se myös sen kaiken työn arvosta! Oon kyl aina ollu suht tyytyväine omaan ulkomuotooni mut haluun vaa enemmän lihasta ja toivottavast sitä alkaa jossai vaihees sit ollakki :). Ja aina ku pystyy tekemään enemmä ku mitä viimeeks ni se antaa lisää motivaatioo jatkaa ja jatkaa. Alottamine on ain tommosis asiois se vaikein kohta, mut pitää vaa ottaa itteää niskast kiinni ja alottaa! Jos haluu muutosta omaan kehoon ni ei kukaa muukaa sitä siu puolesta voi tehä.

Joskus myö muutetaa meiän elämää ite, joskus se vaan muuttuu ilman et voiaa ite siihen vaikuttaa. Ne muutokset mitkä tulee ulkopuolelt saa usei päähä vaa ajatuksii et ”miks just mie” ja ”elämä on nii epäreiluu” jos ne siis on niitä huonoja. Mut pitää muistaa et sit ei osais arvostaa mitää hyvää ja niitä hyvii muutoksii jos ei ikin olis vastoinkäymisii.

Ottakaa siis avoimin mielin vastaa kaikki muutoksen tuulet!

Don't dream your life, live your dream.

Millaistakoha elämä ois jos kaikil ois samat haaveet ja unelmat ja kiinnostuksen kohteet? Varmaa aika tylsää. Silti jotkut jaksaa arvostella muita sen perusteel mite hyö haluu heiä elämänsä elää vaik vois samalla keskittyy tekemää omast elämästää sellasta ku haluaa.

En miekää ymmärrä ain kaikkee mitä joku tekee, mut en puutu siihe koska jos se o sitä mitä hää haluaa ni so what? Tää asia tulee vastaa melkee mis tahansa asias; seurustelukumppaneis, harrastuksis, kaveripiireis, elämäntavois, vaate- ja hiustyylis...ja lista vaa jatkuu ja jatkuu. Jos joku haluu keksii sanomist jostai ni se keksii sitä vaik iha älyttömist asioist.

Otetaa nyt vaik esimerkkinä et joku päättää alottaa kuntoilun ja alkaa käymää vaik salilla. Noh sit se alkaa postailemaa näit saliselfieit instaa ja facebookkii. Ja sit jotkut päättää tietenki alottaa siit jonku paskamyrskyn illan tylsyydessää. Eli alottaa tän henkilön ulkonäön arvostelun ku heil on omast mielestää siihe tottakai varaa. Ei sil et itteenikää kauheesti kiinnostais jonku jokapäiväset salipäivitykset, mut jos niitä haluu ottaa ni ei oo miu asia. Ja liikunta on aina hyväst ni en nää siin mitää valittamist jos joku o alkanu harrastaa jotai sellasta.

Ja yks klassine esimerkki o kans ihmisten arvostelu sen perusteel mis seuras hyö liikkuu. Jos joku vaik vaihtaa kaveripiirii ku alkaa tuntuu ettei oo enää hyvä olla siin entises, ni sit hänt aletaa arvostelemaa. Siin vaihees kannattais pikemminki miettii et miks tää ihmine on siitä porukasta lähteny, et oisko ite voinu tehä jotai eritavalla. En oo ite tätä kokenu, mut oon nähny tätä liianki paljo.

Ite ainaki pyrin elämää just sillee niiku haluun ja olemaa niitte ihmisten seuras ketkä miut tämmösenä hyväksyy :). Sit ei tarvii vanhuksena kiikkutuolis harmitella ”no jäi seki tekemättä ku *henkilö X* :n mielest se oli noloo” tai jotai muuta vastaavaa. Mieluummi muistelee kaikkii hyvii ja vaik vähä nolojaki tilanteita, ku niille kuitenki nauraa jälkeepäi.

”Be yourself, ’cause everybody else are already taken”

Paluu

Moi vaan kaikki!

Päätin palata nyt tän miu blogin pariin, koska koin et nyt on sopiva hetki sille :) Kirjotin tänne viimeeks viime marraskuussa, ja tänä aikana miulle on tapahtunu elämäs aika paljo. Ihmisii on tullu ja lähteny elämäst mut oon aika tyytyväine tänhetkiseen tilanteesee. Oon myös kasvanu ihmisenä melko paljo, kaikkien vastoinkäymisten ansiosta. Mielestäni oon nyt taas astetta vahvempi ja viisaampi :)

Yks asia minkä oon oppinu nyt täs on se, et muistakaa ihmiset osottaa niille teiän tärkeimmille ihmisille et kui tärkeitä ne on, älkääkä pitäkö ketää itsestäänselvyytenä! On hyvä oppii myöntämää omat virheet ja osata pyytää anteeks, eikä kannata miettii etukäteen et ”antaakohan toi nyt miulle anteeks vai ei”. You’ll never know if you’ll never try. Se vaatii aika usein rohkeutta mut on se myös useimmiten loppujen lopuks kaiken arvosta :).

___________________________________________

Sit voisin vähä kertoo mite miun kesä on menny. Eli noh tää on menny oikeestaan ihan samal tavalla kun kaikki muutki kesät eli aika tylsää, ku ei niitä kesätöitäkään taaskaan oo. Mut toisaalta saapahan kunnol levättyy enne ku alkaa taas koulu, koska amiksen kakkosvuos on kuulemma kaikist kamalin…I don’t like at all. Eikä tää alkukesän sää oo myöskää ollu sielt parhaimmasta päästä ni en oo ees voinu yrittää saaha kerranki jonkulaista rusketusta pintaan :/. Mut nyt alkaa olla taas onneks lämmint!

Ja tosiaan muutin myös blogin ulkoasuu aika paljonki erilaiseks, ja parantelen sitä täs ajan kulues.

Tähän loppuu vielä muutama kuva (weheartit.com)

viisaita sanoja

(weheartit.com)

Dream came true

Heeippa kaikki!
Tässä postaukses ajattelin vähä kertoo kuluneesta kouluviikosta et mitä ajatuksii miul on tosta alasta minkä valitsin. Eli tosiaan koulu alko maanantaina ja tähä mennessä tää kosmetologin ammatti on tuntunu ihan oikeelta miulle! :) Voi kyl olla et jossai vaiheessa tulee niitä hetkiä jollon tulee mietittyy et pitäiskö vaihtaa alaa mut en oo yleensä mikään periksiantaja.
Oon tän viikon aikana saanu jo kasvohoidon ja kasvohieronnan, ja ainaki sen hieronnan aikana ei ollu nukahtaminen kaukana! :D Oon mie päässy tekemäänki kasvohoidon eikä se ollu yhtään vaikeeta. Piti vaan olla tosi huolellinen, sentään toisen ihmisen kasvot kyseessä! Tuskin maltan oottaa et ens viikolla pääsen kokeilemaan kasvohierontaa ja kaikkee muuta mielenkiintosta. Ehostusta ootan ehkä eniten mut sitä meillä ei kumminkaan hirveesti ole muihin aihealueisiin verrattuna.
Varmaan eniten pelottaa se kun täs ammatis pitää tietää ja muistaa NIIIN PALJON. Katoin tuota meidän yhtä oppikirjaa ja sekin on niin täys kaikkee et huhhuh...
Mut paljo mieluummi mie nyt tuol amikses oon ku peruskoulussa. Paljo vapaammin saa tehä kaikkee ja opettajatki on rennompii. Ei meiän lukkarikaan mikää kamala oo: ma 8-13:45, ti 8-14:45, ke 8-13:45, to 8-15:45 ja pe 8-10:45. Paitsi et kyl minuu aika paljonki ottaa päähän tuo kun joka aamu mennää kaheksaa mut pakko se on jaksaa ainaki tän ekan jakson ajan. Onneks sentää suurin osa tunneist on tota ammattii.

Jes jes huomen vaa kolme tuntii kouluu! Sitte pääseekii jo viikonlopun viettoo :) Tää viikko on kyl menny tosi nopeesti. 

Kirjottelen sitten taas kun tulee jotain kirjotettavaa!

♥: Jenna