Ärsyttävät ihmistyypit

Nyt kirjoitan taas pitkästä aikaa, ja aiheena on siis ihmistyypit mitkä ärsyttää/vihastuttaa minuu.

Tuuliviirit, ja tällä tarkotan täs yhteydes nyt sitä et tyttö juttelee jolleki pojalle tai toisinpäin, ja se toine osapuoli on jonku aikaa sellane romanttine söpöilijä ja sitte ihan yhtäkkiä joku päivä siit tulee sellane kylmä ja välinpitämätön. Vois ees sanoo suoraa ettei enää kiinnosta jutella tms. mut ei, annetaa tilantee jatkuu siihe pisteeseen et se toine tuntee ittensä vaivaannuttavaks ja liimautujaks. Ilman selityksiä tai jopa ilman syytä. Ei vaan vissiin enää kiinnosta. Tollane tunteil leikkimine pistää vihaseks.

Narsistit. Eli ei nähdä omissa teoissa mitään väärää, ja vaikka tiedostaakin et mitä teki oli väärin, MUTTA se on kuitenki jonkun aasinsillan kautta sen toisen syy, että syytä vaan ittees, ilman sitä mitä sie teit ei ois totakaa tapahtunu. Ollaan olevinaan aina niin täydellisiä ja heittäydytään marttyyriksi kun joku osoittaa syyttävällä sormella.

Playerit. Tarviikohan tähän ees sanoo mitään :D. Mutta niin, jos ei se yks nainen/mies riitä, niin tehkää se ny helvetti selväks jo siinä alkuvaiheessa ettei toine ala haaveilemaan turhia.

"Miunelämäontäydellistä" Ja sanon jo nyt että miusta on täysin ok, että ihmiset on onnellisii enkä haluukkaa lukee kenenkään arkipäivän angsteja mistään. Mut se, et hehkutetaan sitä omaa elämää ja vaikka uutta olohuoneen sisustusta maasta taivaisiin ja kehuskellaan kaikella vähänkin kalliimmalla ostoksella ja lisätään joka kohtaan että kyllä elämä on ihanaa, niin antaa vaan sellasen kuvan et ne ihmiset yrittää huijata itsestään onnellisempaa. Koska eihän tää ny aina oo ihanaa :D. Ja tää ei oo mitään "köyhän valitusta" :D.

"Kaikkien kaverit" ja tuo siksi lainausmerkeissä koska tarkotan niitä ketkä kaveeraa ihmisten kanssa ja sit puhuu niistä paskaa toisille. Halutaan paljon kavereita, mut sit jos ne toiset ei tykkääkkään siitä jostain kuka on kuiteki siu kaveri ni lähetää siihe dissauksee mukaan. Naurettavaa miu mielestä.

Ne ketkä aina peruu näkemisen. Eli siis joka kerta ku ootte sopinu et nähää, ni tää henkilö keksii jonku tekosyyn olla tulematta. Kaikist enite tää satuttaa jos se o vielä nii ilmiselvää valehteluu tai jos käyttää samaa syytä monta kertaa. Pari kertaa viel menee mut hei oikeesti, älkää luvatko jos ette alunperinkää oo tulossa. Sen odotteluajan vois se toine käyttää muullaki tavalla.

Vanhempien rahojen hyväksikäyttäjät. Tarkennan et se o iha ok jos vanhemmat nimenomaan HALUU maksaa/ostaa siulle jotain mitä haluut, mut se et on aina vinkumassa sitä rahaa johonki mitä ei ees tarvii on typerää. Kannattaa välil ku siellä henkkamaukalla pyörii ni miettii et "tarviinks mie tätä paitaa oikeesti, ja käytänks tätä ees useemmi ku kerran". Tottakai pahemmaks tilanteen tekee ne ite vanhemmat ketkä vaa ajattelee et pääsee helpommalla ku antaa sille lapselle sitä rahaa. Ite oon enemmä ku tyytyväine siitä, etten oo saanu kaikkee mitä oon halunnu.

Pinnalliset. Eli ne, ketkä arvostelee sen ihmisen paremmuutta sen ulkokuoren perusteella ja lähettää sit kavereille whatsappissa screenshottei et "hyi vittu kato kuka alko juttelee". Okei ei tietekää kaikkie ulkonäkö voi miellyttää mut ei kukaa ansaitse kuulla oman ulkomuodon arvosteluu. Niin ja aina se täydellinen ulkokuori ei merkitse sitä onko toinen hyvää seurustelukumppanimateriaalia. Miullakin on se miesmaku muuttunut aika radikaalisti kun pääsin pahimmasta teinivaiheesta ohi. Itseasiassa se hyvä luonne saa miehen näyttämään paremman näköiseltä.

Elämämkoululaiset. Joo ja eiköhän suunnilleen kaikki tiedä mitä tällä tarkotan, mutta siis ne ketkä ryyppäävät, polttelevat tms. tai ovat muuten rappiolla "ihan vaan siksi koska yhteiskunta potkii päähän, on ollut rankka lapsuus tai muuten vaan vituttaa 24/7". Joo kaikilla on joskus vaikeita aikoja, ei oo miullakaan ollu helppoo mutta kyllä se on niin et ei se "paska tuuri" jatku ikuisesti. Ei kukaan muu sinuu sieltä pohjalta nosta ku sie ite. Mut jokainen elää tyylillään..

"Tiedän kaikesta kaiken" ihmiset. Eli jos puhuu tälläiselle ihmiselle vaikka jostain mitä on itselle tapahtunut, niin hän tuntuu tietävän siitä kaiken vaikkei olisi koskaan kokenut vastaavaa ja yleensä alkaa antaa omasta mielestään viisaita neuvoja ilman mitään kokemusta :D. Samaan voisin mainita ns. pikkuvanhat ihmiset. Eli sitä elämänkokemusta ei ole vielä paljon yhtään mutta silti yritetään olla niin kypsiä ja fiksuja. Ite haluisin viel kokee vaikka 15 vuoden iän uudestaa, koska siin oli jotain sellast siistiä vapauden tunnetta. En kyl vielkää koe olevani mitekää fiksu ja kypsä :D.

Ketkä aina puhuu omista asioista eikä kuuntele toisen kuulumisia. Kuvittele tilanne et oot kaverin kanssa jossain ja hää selittää omia kuulumisia ja pystyt vaan myöntelemään siihe väliin ja sit kun alat kertomaan omia asioita ni hää keskeyttää koko ajan. Ärsyttävää eikö?

Omien elämänkatsomusten tuputtajat. Miulla ei oo mitään sitä vastaan mihin kukakin uskoo tai miten elää. Mut joillan se vaan unohtuu et kaikki ei haluu elää samal tavalla ku sie. En kyl ymmärrä sitäkään et uskossa olevat ja ateistit käy koko ajan "sotaa" keskenään etenki somessa. Antaa kaikkien kukkien kukkia eikä se kenenkään elämää häiritse uskooko vaikka naapuri korkeampaan voimaan vai ei. Miun mielestä on myös väärin pienille lapsille vanhempien painottaa Jumalan tai Jeesuksen olemassaoloa. Sitte ku lapset on vanhempii ni hyö vois ite päättää uskooko vai eikö.

Rasistit. Ja tätä ei varmaan tarvitse selitellä. Uskomatonta että se on vielä vuonna 2015 niin voimakasta.

Väkivaltaiset. Ja etenki jos vastassa on itteään huomattavasti heikompi henkilö. En tiedä varmaan mitään säälittävämpää kuin purkaa omat angstit toiseen jättäen vielä pahimmassa tapauksessa sille ihmiselle traumoja ja pelkoja mitkä vaikuttaa myöhemminkin elämässä. Tälläistenki henkilöiden kannattais hakee tietty ajoissa sitä ammattiapua.

Ja tää lista vois jatkuu varmaan vielä pidemmäksi mutta jätän tämän nyt tähän.

Näe oma kauneutesi, niin muutkin näkevät sen

Yleensä ku katon itteäni peilistä aamulla ni päässä pyörii seuraavaa: "ai toho o tullu taas joku näppylä, kylläpä on taas tummat silmänaluset ja hiuksetki on mitä on". Kuulostaako tutulta? Mut sit kuitenki ajattelen myös näin "no on miul kyl iha kivan pitkät ja tuuheet ripset, ja luonnostaa tummat kulmakarvat ja iha kivat silmät". Toiki ajattelutapa on tullu vaa iän myötä. Ja sen mukana mitä kehuja oon kuullu muilta.
Vois ajatella et mie tunnen itteni kauneimmaks sillo ku oon täysin laittautunu, meikki ja hiukset kunnossa. Mut ei, tunnen itteni kauneimmaks aamulla ku oon just heränny ja silti Riku siin vieres sanoo et "oot kaunis". Pieni lause, mut merkitsee niin paljon :'). Joten kaikki ketkä aina iha paineis o koko aja korjaamas meikkiä tai laittautumas sen kumppanin seurassa ni lopettakaa, se et se ihmine rakastaa sinuu tarkottaa sitä et voit olla sen seurassa täysin oma ittes ja myös ulkonäön suhtee joskus rennompi.  On miustaki kiva laittautuu ja saada siit kehuja just esim. Rikulta mut en stressaa siitäkää et "apua milt näytän ku otan nää meikit pois" :D. Ja tietty hygieniast täytyy pitää huolta.

Niin kasvoissa, kuin myös vartalos pitäis yrittää ettii niit hyviiki puolii. Ei kukaa voi olla joka kohdasta täydelline. Ja nyt ku on tää kesäkuntoprojekti aika monellaki menos, ni miettikää ketä varten teette sitä, muita vai itteänne? Eikä kesää varte oo mitää vartalomallii mikä pitäis kaikilla olla. Ärsyttää ku netti o pullollaa kuvii mis o jonku pyykkilautavatsa tai sixpack ja sit jotku tekee väkisi melkei joka ilta niitä vatsalihasliikkeit et näyttäis samalta. Ei kannata ottaa siit turhii paineita. Mieki treenaan, mut jos joskus ei huvita tai väsyttää ni en ala väkisi treenaamaa. Ja mieki herkuttelen, koska pitää elämäst nauttiiki joskus :D. En siis myöskää ymmärrä niit absoluuttisii herkkulakkoja. Koska niide jälkee tulee mätettyy sit taas kaikkee mahollista. Kaikkee voi syödä, kuha syö kohtuudella. Ja kyl mie voin jo täs nykysessäki kunnossa mennä sit kesäl sinne rannalle. Ja kuka tahansa voi! Niil ihmisil siel rannalla on muutaki tekemistä ku tarkkailla kuka on missäki kunnos.

Enne etin vartalostaki vaa niitä kohtia, mis ois kehittämisen aihetta. Nykyää ajattelen et mitkä o "vahvuudet" miu vartalossa. Ja pyrin korostamaa niitä vaatteilla. Siitä tulikin mieleen, etten ymmärrä miks jos joku käyttää tiukkoja (mut hyvin istuvia) tai vähän avonaisia vaatteita, ni leimataan heti huoraksi tms? Miun mielestä kuha mennään hyvän maun rajoissa ni saa korostaa niit omii hyvii puoliaan ja olla ylpee omasta vartalosta. Ja itsevarmuus kyllä näkyy, eli et ajatteleeko ku kävelee jossain tiukassa mekossa et "huomaakoha joku miun pömppiksen" vai "tää mekko korostaa kivasti miun muotoja". Ulkoiseen olemukseen vaikuttaa siis myös se oma asenne. Kyl ihmiset huomaa jos yrität peitellä jotain osaa itsestäs.

Olkaa siis ylpeitä siitä mitä olette, niin muutkin huomaa kuinka upeita olette!

Pitääkö kaikki antaa anteeksi?

Anteeksianto on yks tärkeimmist taidoista, mut pitääkö kaikki teot antaa anteeksi, eli tavallaan hyväksyä että niin on käynyt? Moni voisi sanoa että tottakai, mutta miun mielestä siinäkin menee raja. Vihanpito ja itsensä täyttäminen vihalla toista kohtaan on sit taas asia erikseen, siit kannattaa päästä eroon koska se vaan myrkyttää oman mielen.

Esimerkiksi pettäminen. Omalle kohalle ei oo sitä sattunut mutta en vois antaa sitä ikinä anteeks. Miun mielestä kun ollaan parisuhteessa ja sitouduttu toiseen niin sit kans ollaan, eikä vierailla aidan toisel puolella. Kannattaako hetken huuman takii pilata mahdollisesti koko loppuelämän ihmissuhde? No ei todellakaan. Eikä sitä voi humalan piikkiin laittaa, voihan se olla niin et joillain ihmisil häviää silloin ne estot mut mitä se kertoo sit siitä mitä ne ajattelee jo selvinpäin ollessa? Et sit kännis tehään mitä ei selvinpäin kehtaa. Tähän pettämiseen liittyen olen katsonut telkkarista Temptation Island- ohjelmaa ja en oikee tiiä pitäskö sitä kattoessa itkee vai nauraa :D. Ei anna miun mielestä kovin luottamuksentäyteist kuvaa suhteesta jos ees lähtee siihe ohjelmaan testaamaan pystyyks toine olemaan uskolline.

Ja sit se jos ylipäätään loukkaa toista ihmistä tosi paljon fyysisesti tai henkisesti. Ei sitäkään voi antaa anteeksi miun mielestä jos sitä on tarpeeksi kauan jatkunut. Sellaisen unohtaminenkin on jo sen verran vaikeaa, ja voi jättää monelle jopa traumoja niin miksi se pitäisi antaa anteeksi ja jotenkin hyväksyä? Ei kukaan vahingossa esimerkiksi lyö ketään monta kertaa. Tai hauku päivittäin vahingossa. Ei nyt kannata kaunaa kantaa ja täyttää itseään vihalla mut ei pidä myöskään antaa toisen olettaa et se on ihan okei, ja et hän saa kuitenki anteeksi vaik tekis mitä. Vasta se, et ei anna anteeksi toivottavasti herättäis sen toisen osapuolen miettimään omaa käytöstään.
Ite oon ollut yleensä liianki kiltti, ja antanu liikaa anteeks. Mut siit on vaan täytyny päästä eroon ihan itteni takii. Pitää olla joskus vähän itsekäs, eikä aina miettii "no tol on varmaa parempi olla jos nyt annan anteeks". Liika muiden miellyttäminen on vaan loputon suo mist pitää päästä ylös. Jotkut on vaan niin hyviä manipuloimaan takaisin puolelleen, ettei sitä oikein aluksi itsekään huomaa vaan menee sen mukana. Harmi ettei tunteet ja järki kulje aina käsi kädessä.

Missä menee teidän mielestä anteeksiannon rajat?

Suvaitsevampaa tulevaisuutta odotellessa

Hei vain kaikille!

Pertti Kurikan Nimipäivät voitti UMK:n ja lähtee edustamaan Suomea euroviisuissa. Minulla ei ole sinänsä mitään tätä vastaan. Biisistä en hirveemmi tykkää ja muutenkin tuntuu vähän siltä että heidät äänestettiin voittoon "ei musiikillisin perustein" vaan että Suomesta halutaan antaa suvaitsevainen kuva, mitä meidän pitäisi kyllä ollakin. Euroviisuilla ei kyllä ole miulle minkäälaista merkitystä, ja tuntuu että siellä merkitsee nykyään enemmän esitys kun kappale :D. Ainakin ollaan erottuvia tänä vuonna!

Tästä päästäänkin aasinsillalla tämänkertaiseen postausaiheeseen, eli suvaitsevaisuuteen. Tottakai siinäkin ollaan menty Suomessa eteenpäin, mutta onko tarpeeksi? Miun mielestä ei. Tasa-arvoinen avioliittolaki ja sen hyväksyminen oli hyvä edistysaskel, mut se toi myös esille sen ikävän puolen joidenkin ihmisten ajattelumaailmasta vielä tälläkin vuosituhannella. Rakkaus on ihana asia, ja miun mielestä sillä kummasta sukupuolesta joku on kiinnostunut, ei pitäisi määritellä ihmisen paremmuutta. Avioliitto ei ole myöskään pelkästään kirkon asia, niin en ymmärrä senkään puoleen uskossa olevien kiihkeää suhtautumista tähän lakiin. Kirkko voi kuitenkin itse päättää vihkiikö homoseksuaaleja. En muutenkaan ymmärrä miksi lakeja pitäisi soveltaa jostain niinkin vanhasta kirjasta ku Raamattu. Laki ja uskonto pitäis osata erottaa toisistaan. Ku ei läheskään kaikki ihmiset, niinku en itekkään usko Raamatun juttuihin. Eikä se kenenkään elämää muuta, jos naapurin Matti onkin yhdessä vaikka Jukan eikä vaikka Helenan kanssa. Vai muuttaako? :D Tuntuu jotenki naurettavalta, että vielä 2015 tälläst asiaa täytyy miettiä.

Sit yks toine huomiota herättäny asia oli tää A2:n kehitysvammaisilta-ohjelma. Miun mielestä on järkyttävää mite jotku suhtautuu kehitysvammasiin. Hyö ei ite voi sille mitään millaisina hyö on syntyny, ja heil on iha samat ihmisoikeudet ku muillaki ihmisillä. Jotkut heistä pystyy elämään melkeen samanlaista elämää ku ei-kehitysvammaset ihmiset. Lapsilt viel ymmärrän sellasen vähä ajattelemattoman käytöksen tai puheen ku hyö ei oo tottunu viel niin paljo erilaisii ihmisii. Mut se, et aikuiset tai melkeen aikuiset ihmiset on heitä kohtaa niin epäkypsii ni pistää kyl pääs kiehumaa. Yleensä se kyl menee silleen päin et lapset on kaikkee erilaista kohtaan paljon suvaitsevaisempia. Mitä väliä onks ihmisellä yks kromosomi enemmän tai vähemmän?

Sit on vielä joidenkin rasistinen suhtautuminen ulkomaalaisiin tai ulkomaalaistaustasiin ihmisiin. Miun mielestä on väärin, et jos kuulee uutisissa et joku ulkomaalaistaustane henkilö on tehny jonku rikoksen ni sit tehään omas mielessä kaikista ulkomaalaisista rikollisii. Miltä itsestänne tuntuis jos meette suomalaisena johonkin maahan, ja siellä joku suomalainen on syytettynä vaikka taposta, niin teitäkin katsotaan vähän nenänvartta pitkin? Moni on tullut tänne sotaa karkuun, ja sitten kun he pääsevät kotimaan kauhuja karkuun niin vastaanottavassa maassa haukutaan rasistisilla nimityksillä. Onpa tosi järkevää toimintaa...ja ollaan vielä "sivistynyt maa".

Miettikää kuinka monta mahollista mahtavaa uutta tuttavuutta ootte voinu menettää ennakkoluulojen takia.

What's wrong in social medias?

Melkein kaikki on nykyään tavalla tai toisella somessa, eli sosiaalisessa mediassa. Keinoja siihen on monia; Facebook, Instragram, Youtube, Ask.fm, Twitter jne. Siellä se "sosiaalisuus" kyllä sitten muuttuu sellaiseksi, että välillä sitä miettii onko siinä mitään järkeä.

Olen itsekin koukuttunut moniin some-kanaviin, ja se välillä ärsyttää itseänikin. On vaan tullut tavaksi selata sitä älypuhelinta kun ei ole muutakaan tekemistä. Sitten sen kanssa meneekin yhtäkkiä monta tuntia kun sen ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemminkin. Instagramista näkee uusia kivoja kuvia, Facebookista (vaikka sen suosio onkin laskusuunnassa) näkee läheisten kuulumiset, Ask.fm on viihdyttävää luettavaa paskamyrskyjensä ansiosta (:D) ja Youtubesta voi katsoa ihan millaisia videoita haluaa, meikkivinkeistä pelivideoihin. Monet ovat Twitterissä, koska siellä voi aktiivisesti kirjoittaa ajatuksiaan ilman että se näyttää ärsyttävältä, toisin kuin Facebookissa jos joku täyttää sitä etusivua koko ajan.

Mikä näissä sitten on vikana? No ensimmäisenä mieleen tulee ihmisten käytös. Tavallaan "väärinkäytetään" niitä ihan omalla tavallaan käteviä sovelluksia. Esimerkiksi Ask.fm ei ole ihmisten haukkumista sun muuta varten, eikös sen nimikin jo kerro :D. Jos se jonkun itsetuntoa pönkittää että pääsee laittamaan anonyyminä siellä jollekin että "oot ruma ja läski hyi vittu" niin pitäs sillo jo omassa päässäki ne hälytyskellot soida. Ja sitten ne ulkonäköjen arvostelut siellä, eli joo jos saat arvosanaks vaikka "Iphone 6+" ni oot helvetin hyvännäköne ja sit taas jos saat vaa "Iphone 4" ni et oo minkään näköne. Ihmettelen mistä noit kaikkii arvosteluasteikkoi ees vedetää. Ja miun mielestä ne on myös tykkäysten kalastelua, mutta jokainen tyylillään. Ja sit on myös se et jotkut aiheuttaa siellä tahallaan paskamyrskyjä tai laittaa kohauttavia kuvia tullakseen "ask-feimeiksi" :D.
Instagramissa ärsyttää nää ihmiset, jotka tekee koko ajan uusii käyttäjii koska "liikaa haamuja". Onhan se nyt varmaa iha kamalaa et sinuu seuraa useampi, ku mitä siun kuvien tykkäykset antaa ymmärtää. (:D) Ja sitte yks ärsyttävä asia on nää shoutoutit. Miun mielestä kyl ne ihmiset ajan kanssa löytää sen siun profiilin eikä sitä tarvii kavereiden mainostaa. Ja miun mielestä seuraajat pitäis ansaita itse. Enkä tajuu miks se seuraajien määrä on muutenkaa joilleki niin kamalan tärkee asia.
Facebookissa ärsyttää eniten valittajat, ja myös ne sellaiset ns. salavalittajat. Eli sanotaan että elämä on rankkaa ja mikään ei mee hyvin ja keneenkää ei voi luottaa eikä avata sitä asiaa kuitenkaan kellekkään sen enempää. Myös pelipyynnöt ovat ärsyttäviä, mutta se nyt ei liity ihmisten käytökseen millään lailla ja jotkut pelit laittaa niitä itsekseenkin.
Youtubessa häiritsevää on harhaanjohtavat otsikot. Esimerkiksi videon nimi on "tykkään Justin Bieberistä" ja sitten kyseessä on kysymys-vastausvideo. Tavallaan omaperäistä mutta harhaanjohtavaa. Otsikko herättää huomion, klikkaat videota mutta puolessavälissä et enää jaksa katsoa kun odotat milloin otsikon lupaamaa sisältöä tulee. Myös ne videoit, joissa huomaa ettei henkilö ole yhtään miettinyt mitä aikoo videolla sanoa ja tulee hiljaisia kohtia paljon, jäävät miulta usein katsomatta.

Mut pitää muistaa et sosiaaliset mediat on myös hyvä yhteydenpitoväline, ja vaik joku asuis toisel puolella maapalloo, niin saat silti tietää mitä sille kuuluu. En nyt siis aio ihan maanrakoon arvostella somea. Mut ihmiset, muistakaa et teidän some-käyttäytymisestä jää pysyvämmät jäljet (kiitos screeshottien yms) kuin livekäyttäytymisestä. Kannattaa siis pitää se järki päässä ja keskittyä vaikka välillä niihin ihmisiin siinä ympärillä. Itse en tykkää yhtään siitä jos olen jonkun kanssa jossain ja se ihminen vaan selaa puhelinta koko ajan.

When music speaks louder than words

Täl kertaa päätin tehdä postauksen, johon laitan biisejä jotka on ollu miulle tärkeitä tai merkinny miulle jotai elämän aikana.

Sillo ku tää ilmesty kuuntelin tätä melkeempä koko ajan. Aina ei ihmissuhteet voi onnistuu, ja sillo tää on ollu kovas kuuntelus. Tunteita herättävä kappale.

Tää on ollu miulle sellane ns. "raivobiisi". Tää on antanu voimaa ja kuvastanu miu fiiliksii tietys vaihees menneisyyttä melko täydellisesti. Muistuttaa siitä, ettei piä antaa kenenkää vaikuttaa omii päätöksii.

Tää sopii niihi hetkii, jos on ikävä jotai ihmistä. Kuvaa niitä tunteita melko hyvin.

Tää on sit sitä siirappisten kappaleitten sarjaa :D. Tää o hyvä sellasee pienee herkistelyy ja sellaseen ns. "alkuhuumaan".

Tää merkitsee miulle paljon, muistuttaa siitä et vaik joku yrittäis lytätä sinuu alas, ni aina löytyy joku joka nostaa taas ylös.

Tätä on tullu kuunneltuu ku on ollu vaikeuksii ihmissuhteis. Herkistää aina ku kuuntelee, ja tähänkää en oo kyllästyny vieläkään. Muistuttaa siitä ettei kannata heti luovuttaa, ne vaikeudet palkitaan sitte jonain päivänä :).