Joskus myös se ihannointi menee joillaki yli, innoikkaimmat fanit ahistelee esikuvaansa jopa heiän vapaa-ajalla. Siks kannattaaki aina muistaa et ketää ei sais nostaa ittensä yläpuolelle siin mieles, et tekee ihan mitä vaa sen idolinsa etee. Kannattaa pitää järki päässä siinäki asiassa.
Muute siinä "fanittamises" ei oo miu mielest mitää vikaa. Sehä on vaa hyvä jos saa jotai hyvii vaikutteita silt esikuvaltaa. Sen tyylist voi esimerkiks ottaa jotai ideoita omaa pukeutumisee, muttei kuitenkaa kannata olla iha kopio. Tai jos kyseessä on joku urheilija, ni se saattaa innostaa myös ittensäki pois sielt sohvan pohjalta. Ja laulajie biisien sanat voi antaa motivaatioo ja voimaa eri elämäntilanteis.
Sellane lieve-ilmiö tos fanittamisessaki on et aina löytyy niitä, ketkä jaksaa arvostella toisten esikuvia iha maanrakoo. Siin ei oo miust mitää järkee, riittäis ku vaa ilmaisis asian vaikka nii et "no ite en kyl siitä tykkää". Ei se oo kenekää elämäst pois jos joku jotakuta ihailee.
Miullakii on esikuva, Anna Abreu. On ollu jo 7 vuotta. Hää ei oo sitä pelkästää hyvie biisien ansiosta, vaa myös persoonansa. Aina keikoil hää antaa laval kaikkensa ja on huomaavaine faneja kohtaa. Eikä oo mitenkää tekopirtee vaa oma ittensä. Hänel on myös hyvä tyyli, ja oon joskus siitäki saanu ideoita omaani. On tietty ollu hetkiä millo oon hetkeks tavallaa "unohtanu" Annan, mut silti se on aina tuol jossai mielessä pysyny. Enkä nyt enää vanhempana oo nii "innokas" ku sillo 7 vuotta sitte, mut se o miu mielest vaa tosi hyvä juttu...:D. Oon nähny hänet livenä 8 kertaa, ja joka kerralla on ollu iha mahtava fiilis! Ja tiiän ettei läheskää kaikki hänest tykkää mut en mie siitä välitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti