Miulle onnellisuus tulee pienist asioista, koska miullaki on ollu elämäs tosi huonoja tilanteita. Aina jos tuntuu et on huono päivä tai joku pien mut sil hetkel isolt tuntuva asia ärsyttää, mietin vaa aikoja millo asiat oli oikeesti huonosti. Se saa miut ain tajuumaa et hei, eihä täs miu vittuuntumisessa oo mitää järkeä :D.
Saan tosi paljo voimaa musiikin kuuntelemisesta. Jos miul on huono fiilis ni kuuntelen surullisii tai agressiivisii kappaleita ja ne saa sen huonon olon tavallaa liukumaa pois. Sit oon taas pirteempi :).
Monesti ihmisilt unohtuu se pienist asioist ilahtuminen ja niide arvostaminen. Se on harmi, koska siin vaiheessa ku esimerkiks se joku ihmine ei enää kirjotakkaa siulle "moi" tajuut, et hitto kaipaan tuota miu elämää. Ku ennen oot pitäny sitä itsestäänselvyytenä. Ja se jos et arvosta jonku apua, se voi joku päivä sit loppuu ja sit on enää liia myöhästä.
Myös onnelliste hetkie jakamine jonku ihmisen kanssa muuttuu arvokkaaks vast ku sitä miettii jälkeenpäin. Et voi ikinä tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan, joten kannattaa nauttii niist ilon hetkist ku surullisiiki tähä elämään mahtuu. Kukaan ei voi viedä muistoja pois!
Monet sanoo, et onnellisuus on valinta. Ja se kyl pitää paikkansa. Miu mielestä jokaisen onnellisuus riippuu siitä miten reagoi eri asioihin. Jos suutut joka asiasta enne ku oot yrittäny rauhottuu ja laskee kymmenee, ni ei mikää ihme jos elämä on aikamoista angstia. Mut jos pitää mielessään joka tilanteessa mielessä sen, et just sie oot sen oman elämäs kuningas/kuningatar ja sie päätät keiden ja minkä asioiden ympäril elät. Myös se, et vastoinkäymiset kasvattaa on totta, ja se on sitä elämänkoulua (ja ei en tarkota nyt täl sitä elämänkoulua mitä kaikki toitottaa facebookis jne.) :D.
Ja sitäpaitsi, jos elämä ois pelkkää onnee ja iloo, ni ei kukaa enää osais ilahtuu mistään!
Oon nähny mite elämä muuttuu sekunnissa ihan täysin, eikä hetkeen ees tiedä miten pitäis jatkaa. Mut kyl sieltä vaan noustaan. Oon myös kokenu sen, ku tiiät itekki olevas onneton sil tavalla millä elät, muttet tiedä miten päästä siit pois. Ja sit ku pääset ni jäät vaan tyhjän päälle, etkä tiiä mite siu pitäis siitä taas jatkaa, ku olit jo niin tottunu siihe oravanpyörään. Sit huomaatki et elämään alkaa taas palautuu niitä ihmisii ja asioita mitkä siulle ennenki sitä iloo toi, ja se fiilis o iha älyttömän hyvä! Ja sit on energiaa tutustuu myös uusii ihmisii, ja ne tuo uusii näkökulmii asioihi ja piristää myös. Ei myöskää kannata ottaa kaikkie muide murheita omille harteillee tai jäädä murehtimaa liikaa muide asioita ja ongelmii. Niist voi kasvaa suuri "möykky" siu sisälle mikä ei ikin lähe sielt pois. Jokaisen pitää loppupeleis ite ratkasta ne omat ongelmat.
Moni myös esittää olevansa onnellisempi ku oikeesti onkaa. Onha se helpompaa hymyillä ku näyttää se kui huonosti siul oikeesti menee. Ei se tekohymy kuitenkaa ketää tee yhtää onnellisemmaks, vaa se et avautuis jolleki luotettavalle kaikest mikä mieltä painaa. Seki on surullist ettei kaikil oo sellasta ihmistä...Koska siitäki kannattaa olla tarkka kelle avaa sitä omaa suojakuortaa ettei se ihmine käytä sitä myöhemmi hyväksee. Tähä vois lainata Apulannan Mitä kuuluu- biisii:
Hei hei mitä kuuluu
Sä kysyt ja kaikki on ok
No hyvä sun on puhuu
Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu
Mä oon niin iloinen kun näin sut jossakin
Telkkarissa tai kadulla matkalla jonnekin
Onnelliset kulkee käsikkäin ja hymyillen
Moni paikka kutsuu
Minnekään mä kuulu en
Miu mielestä ei kannata tavoitella nimenomaa sitä onnellisuutta, vaan enemmänki sitä et tekee just sitä mist tykkää, ni kyl se onnellisuuden tunneki sieltä sitte tulee :). Eikä kannata murehtii liikaa sitä, teetkö sie jonku toisen ihmisen onnelliseks. Monelle riittää se et se toinen vaa on siinä. Koska eihän kukaa haluu olla yksinäinen, välil vaa haluu olla yksin.
Itseironia on myös hyvä osata, eli et osaa nauraa itelleen. Nauru myös parantaa monet haavat ja niinhän se sanontaki menee et nauru pidentää ikää! Miullaki monet kerrat on itkut loppunu siihe ku joku o sanonu jotai hölmöö mut hauskaa :D.
Onnellisuus on häilyvää eikä se useesti ees kestä pitkään, mut sellasta elämä on; tunteiden vuoristorataa.
