Growing up, good or what?

Mooikka!
Aattelin nyt kirjottaa semmosest aiheest ku kasvaminen. Enemmänki siit henkisest kasvusta siis.

Toisaalt kasvamine on tosi kivaa, ku saa koko aja enemmä ja enemmä tehä eri asioit, mut sit se on myös omal tavallaa pelottavaa. Sit ku oot tarpeeks "aikuine" et voi enää tehä mitää ns. "tyhmää" mitä teit sillo teininä ilman et tulee paheksuvii katseita, ja se o miu mielest aika hölmöö koska kyl jokaise pitäs joskus vähä irrotella :D. Eli täs miun iäs pitäis sit tehä se kaikki ku viel voi. Mut miust tuntuu et ite oon jollai taval henkisesti lapsi viel kiikkutuolissaki :D. Ja tuski kukaa on sillee yhtäkkii nii aikuine ku 18 täyttää. Ei täysikäsyys tarkota välttämät kypsää käytöstä.
Seki kasvamises o jollai taval pelottavaa et mite käy niille tän hetkisille kaverisuhteille, ku aletaa perustaa perheitä ja saatetaa muuttaa toiselle puolelle Suomee. Tietyst aina sanotaa et, "pietää yhteyttä" mut sen sanomine on helpompaa ku toteuttamine...mut ei kai mitää oo tarkotettu kestämää ikuisesti.

Onha kasvamises toki se hyvä puoli, et ainaki toivon mukaa viisastuu ja oppii virheistää mitä on nuorempana tehny. Ja mitä enemmä oot kokenu, sitä enemmä siul on hyvii muistoi mitkä tuo ain välil hymyn huulille. Miulki niitä on, ja välil ikävöin niit hetkii ku olin viel nuorempi ja oli vähemmä stressii ja pysty vaa elämää ilma murheita!

Kyl mieki pienenä ootin innolla sitä ku täyttää 18 ja toki ootan vieläki, mut ei se varmaa loppuje lopuks ees oo mitekää hienoo. Saat joo enemmä oikeuksii, pääsee baarii ja saa tehä muuteki kaikkee mikä o nyt ollu vaa laitonta ja tuonu jännityst elämää. Mut sit tulee myös enemmä vastuuta, ja pitää oikeest alkaa tehä jotai sen etee et tulee toimee. Ja sen jälkee vanhenemine tuntuu vaa kauheelta, ja koht huomaatki jo olevas 30-vuotias ja alat miettii et "enhä mie oo viel saavuttanu mitää elämäs". Eli joo kyl ymmärrän miks Peter Pan ei halunnu kasvaa aikuiseks :D. Pitää nyt viel nauttii näist viimosist alaikäsyyden hetkist :).

Itsetunto

Itsetunto...ehkä maailman vaikein asia saada tarpeeks hyväks, mut niin helppo musertaa. Joillain ei välttämättä oo ikinä minkäälaisii itsetunto-ongelmii, joillai ne taas hankaloittaa elämää hyvinki pitkää. Jotkut, kenel on itelläänki se huono, haluu tehä myös muut epävarmaks omast ulkonäöstää ja muutenki itestää. Sehä sit tehää haukkumalla ja arvostelemal melkeempä kaikkee mitä tää ihmine ikin tekeekää. Sit ku se toisen itsetunto on saatu iha nollalukemii ni ollaa tosi tyytyväisii...en vaa voi ymmärtää sellasta. Ja ku joku sen omakuvan kerran musertaa, nii sen korjaamine voi vaatii vuosie työn.

Joillai se et näkee ittensä rumana tms. voi johtuu kyl iha vaa siitä et on alkanu ajatella vaa ite sillai. Pahimmis tapauksis se voi johtaa jopa masennuksee tai johonki syömishäiriöön. Yhtenä syypäänä tähä asiaa voisin mainita omast mielestäni median. Jo pienille lapsille syötetää sitä mielikuvaa lehtien kansista et siun ihon pitää olla tasaisen silee eikä saa olla yhtää finnejä tai muita "virheitä". Ja kropan pitää olla timmi ja treenattu ja kaikkien pitää olla ku barbihyllyltä otettuja. Miu mielestä lehtii pitäis laittaa käsittelemättömii kuvia ees joskus, nii näkis aitoja kuvii niist "täydellisistä" Hollywood-tähdist. Ja meikkimainosten pitäis olla myös realistisempii, koska ei ne meikit todellakaa näytä omis kasvois samalta ku niis mainosten photoshopatuis kuvis.

Joskus voi olla kyseessä myös sosiaaliste tilanteide pelko, koska miettii liikaa mitä mieltä muut ihmiset on siusta persoonana, eli ei niinkää siit ulkonäöstä. Sitä vaa ajattelee et voikoha sitä näyttää oikeen luonteensa ja puhuu mitä haluu näide ihmiste edes, et hyväksyyköhä ne miut semmosena ku oon. Oon itekki täst kärsiny aika kaua. Tai no oon aina ollu oma itteni, mut sanoisin pikemminki et liian ujo. Ja siihe ei oo auttanu ku vaa asenteenmuutos. Pitää vaa alkaa ajatella et parempi olla iha rennosti semmone ku on ni kyl viel löytyy ne ihmiset, ketkä tykkää siust just semmosena :). Ja ne asiat mitä ite vihaat omas itessäs, voi jonku toisen mielest olla melkee paras asia siussa! Ja iha sama mite elät siun elämän, joku vihaa sinuu joka tapaukses, jote miks et samantie elä just niinku haluut.

Miul on ollu ulkonäöllisesti aika hyvä itsetunto koko ikäni. Tietyst sitä tulee joskus vähä sanottuu jotai negatiivist itestää, mut kai se kuuluu asiaan. Pitää vaa osata löytää myös ne hyvät asiat mitä siust löytyy. Ja on minuuki sanottu rumaks, mut en anna semmosten vaivata miu mieltä, koska miu omakuva on sen verra vahva. Miun itsetuntoo tais nostaa se, ku alotin 8. luokalla käymää Zumbassa ja kävinki siellä sit 2 vuotta ja tein muutenki lihaskuntoo jne. vapaa-ajal. Sit ku huomas ne muutokset mitä siit on saanu ni tuli tosi hyvä fiilis :)! Eli suosittelen vaik liikunnan alottamista ehottomasti! Myös tietyst muiden ihmisten kehut piristää aina, ja oon sitä mieltä et ei pidä sanoo jollekki joka kehuu sinuu kauniiks et "enkä oo". Koska tuskin kukaa huviksee ketää kauniiks sanoo. Pystyn olemaa ilman meikkiiki julkisil paikoil, eikä siit tuu mitää tuskantunteita. Tietyst tykkään ulkonäöstäni enemmä ku oon meikannu, mut pitää oppii hyväksymää ittensä myös semmosena ku on luonnollisest.

Täs natural-kuva ja kuva mis on meikkii, onha nois aikamoine ero :D.

Sit viel jotai hyvii aiheesee liittyvii kuvii :)

Before judging, make sure that you're perfect

Moi! :)

Tänää ajattelin kirjottaa semmosest aiheesta ku ihmisten tuomitsemine tuntematta kyseist henkilöö ollenkaa. Onha se helppoo tietty muodostaa mielipide jostakusta henkilöst sen perusteella mitä kuulee, mut ite oon semmone et mieluummi tutustun ite jokaisee ja muodostan kaikist sen OMAN mielipiteen. Sit jos en itekkää tykkää jostai ni voin sanoo "joo samaa mieltä".

Jokaine meistä tekee virheitä, mut niist voi myös oppii. Esimerkiks jos joku nyt sanoo siulle et "toi teki miulle sillee 2 vuotta sitte", kaks vuotta on aika pitkä aika kasvaa ihmisenä. Mieki olin 2 vuotta sitte semmone et jotku asiat hävettää viel nyttenki. Mut oon siitä kasvanu henkisest aika paljo. Ja joo, minuuki kohtaa on ihmiset tehny vääri mut en kuitenkaa mee kenellekkää sanomaa "älä missää nimes tutustu toho se teki sitä ja tätä", miulle riittää et otan ite välimatkaa kyseisee henkilöö.

Kaikist naurettavinta on varmaa tuomita joku ihmine semmoste asioitte takii mitä on itekki tehny. Esimerkiks jos joku vaik tekee kännis jotai tyhmää, noh suurin osa meist jotai hölmöö siin tilas on tehny. Eikä kukaa oo kännis ns. oma ittensä ni mitä järkee on ees arvostella ketää sen perusteella?
Ja jos joku on vaikka mokannu parisuhtees, tai ystävyyssuhtees ni siihe asiaa vois jättää sanomatta yhtää mitää. Mie oon sitä mieltä ettei kukaa oo ikin "valmis" mihinkää suhteesee vaa siinäki asias virheistä oppii. Ja jokaine meist varmasti tulee tekee virheitä ihmissuhteissaa, tai on tehny.

Ja toine asia on se, et arvostellaa muide tapaa elää. Eli jos jollai on vaik jotai ongelmii elämäs tai sen saamises oikeille raiteille nii jotku on heti arvostelemassa. Ei kukaa pakota ketää olemaa osa jonku elämää. Eli jos jonku seura ei enää tunnu hyvält ni sille henkilölle voi vaa jättää hyvästit ilman sen suurempii draamoja.
Ja jokaisel ihmisel on syy siihe, et miks hyö on semmosii ku on. Et voi ikin tietää mitä jonku menneisyydes on tapahtunu, ellet tutustu kunnol.

My dreams

Moi vaan kaikki! :)
Täs postaukses aattelin puhuu unelmista, miun omista siis. Et mitä haluun et miulle tapahtuu lähitulevaisuudes tai useiden vuosien päästä. En oo nyt mitenkää lajitellu näitä "lyhyen aikavälin" ja "pitkän aikavälin" unelmii, vaa nää on iha sekalaises järjestykses.

Miun mielest on hyvä et on unelmii, sillä sillo tietää mitä tehä elämällää! Ei oo sellast tyhjyyden tunnetta et "mitäs nyt". Mut nyt asiaan...

1. lihaksikkaampi vartalo

Oon tästä maininnukki aikasemmis kirjotuksissa mut tosiaan joo, en missää nimes haluu laihduttaa koska siin ei ois miu kohal mitää järkee. Haluun enemmä lihasmassaa ja uskon et pystyn siihe treenaamalla ja kattomal myös et mitä suuhunu pistän. En haluu kuitekaa näyttää ikinä miltään kehonrakentajalt tai fitness-mallilt, mut semmoset sopivat lihakset ois jees :). Miu mielest on muutenki tosi hyvä et tyttöje ja naiste kauneusihanne o menny enemmä tähä suuntaa ku siihe langanlaihaa olemuksee!

2. hyvä ammatti

Eli haluun tehä aikuisen semmost työtä mist nautin, enkä tee sitä vaa rahan takii. Täl hetkel tuo kosmetologin työ vaikuttaa just siltä! Mut luulen et ku tuun vanhemmaks ni saatan opiskella itelleni jonku toisenki ammatin, mut melkee kaikil nykyää semmone onki.

3. valokuvamallina oleminen

Heti tähä alkuu sanon et ei, en haluis tästä missää nimessä mitää ammattia itelleni :D. Tarkotin tätä enemmänki kokeilumielessä, et ois kiva joskus kokee tääki :). Ku miulle on moni ihmine sanonu et oisin just sopiva semmosee ni miksei! Ehkä viel joku päivä lähetän kuviini johonki ja jos pääsen kuvauksii ni se ois kyl tosi kiva :).

4. maailman kiertäminen hyvässä seurassa

Haluisin tosi paljo käydä eri maissa jollai kival porukalla. Enite kiinnostaa varmaanki käydä Englannis, New Yorkis, Miamis, Los Angelesis, Portugalis ja Italias :). Ja varmasti meenki johonki noista heti ku o rahaa sen mukaa! Kielimatkalle menemine on myös ollu aina yks haaveista, mut jos se ei toteudu ni tää ainaki.

5. perheen perustaminen

Tää onki sit tooosi pitkän ajan unelma :D. Eli tätä en haluu ajatella enne ku oon about 25-vuotias. Haluun kuitenki elää omaa nuoruutta jonku aikaa ilman et miul on vastuuta kenestäkää toisest kellon ympäri. Mut joo tätä oon aina halunnu, ja sopiva lapsimäärä ois 2. Toivottavast tuun olemaa semmosen ihmisen kanssa kenekaa tää on mahollista :).

- Keep on dreaming! :)