Millaistakoha elämä ois jos kaikil ois samat haaveet ja
unelmat ja kiinnostuksen kohteet? Varmaa aika tylsää. Silti jotkut jaksaa
arvostella muita sen perusteel mite hyö haluu heiä elämänsä elää vaik vois
samalla keskittyy tekemää omast elämästää sellasta ku haluaa.
En miekää ymmärrä ain kaikkee mitä joku tekee, mut en puutu
siihe koska jos se o sitä mitä hää haluaa ni so what? Tää asia tulee vastaa
melkee mis tahansa asias; seurustelukumppaneis, harrastuksis, kaveripiireis,
elämäntavois, vaate- ja hiustyylis...ja lista vaa jatkuu ja jatkuu. Jos joku
haluu keksii sanomist jostai ni se keksii sitä vaik iha älyttömist asioist.
Otetaa nyt vaik esimerkkinä et joku päättää alottaa kuntoilun
ja alkaa käymää vaik salilla. Noh sit se alkaa postailemaa näit saliselfieit
instaa ja facebookkii. Ja sit jotkut päättää tietenki alottaa siit jonku
paskamyrskyn illan tylsyydessää. Eli alottaa tän henkilön ulkonäön arvostelun
ku heil on omast mielestää siihe tottakai varaa. Ei sil et itteenikää kauheesti
kiinnostais jonku jokapäiväset salipäivitykset, mut jos niitä haluu ottaa ni ei
oo miu asia. Ja liikunta on aina hyväst ni en nää siin mitää valittamist jos
joku o alkanu harrastaa jotai sellasta.
Ja yks klassine esimerkki o kans ihmisten arvostelu sen
perusteel mis seuras hyö liikkuu. Jos joku vaik vaihtaa kaveripiirii ku alkaa
tuntuu ettei oo enää hyvä olla siin entises, ni sit hänt aletaa arvostelemaa.
Siin vaihees kannattais pikemminki miettii et miks tää ihmine on siitä
porukasta lähteny, et oisko ite voinu tehä jotai eritavalla. En oo ite tätä
kokenu, mut oon nähny tätä liianki paljo.
Ite ainaki pyrin elämää just sillee niiku haluun ja olemaa
niitte ihmisten seuras ketkä miut tämmösenä hyväksyy :). Sit ei tarvii
vanhuksena kiikkutuolis harmitella ”no jäi seki tekemättä ku *henkilö X* :n
mielest se oli noloo” tai jotai muuta vastaavaa. Mieluummi muistelee kaikkii
hyvii ja vaik vähä nolojaki tilanteita, ku niille kuitenki nauraa jälkeepäi.
”Be yourself,
’cause everybody else are already taken”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti