Everybody changes somehow

Kaikki muuttuvat ajan kuluessa jollain tavalla, niin myös mie. Ja täs postaukses aiheena onki kuvat miusta vuosien varrelta ni huomaatte mite oon muuttunu. Omast mielestäni ainaki pelkästää parempaan suuntaan.

7. luokalla näytin tältä, tuolloin ei kyl ollu tyylitajusta tietookaan ja iha hävettää ku muistelee niitä aikoja. Mut kaikkiha meistä on joskus ollu vähä tyylittömii :D. Silloin alotin myös meikkaamisen, eikä se aina onnistunu todellakaa toivotul tavalla ku näin jälkikäteen muistelee...
Ja tää oli nyt ainut kuva minkä löysin silt ajalta.

Sit 8. luokalla aloin meikkaamaan aika paljonki enemmän, ja myös aivan väärällä tavalla :D. Näytin myös niin teiniltä et iha hävettää. Kulmakarvatki tein aivan liian paksuiks ja tummiks eikä ne sopinu miulle yhtää...Ja värjäsin hiukset melkeempä mustaks vaik oli kyl tarkotus et ne näyttäis tummanruskeilt, ja sit siin käviki niin ne teki miust vaa tosi kalpeen näkösen ku oon jo valmiiks nii valkone :D. Mut tässä nyt kuvamateriaalii silt ajalta, ja joo webkamera oli suures suosios sillo :D.

9.luokalla aloin varmaa vihdoin ymmärtämää mikä miulle sopii ja mikä ei. Luojan kiitos. Silloin taisin vihdoinki oppia meikkaamaa oikein ja miettimään enemmä mitä puen päälleni. Aloin myös liikkumaan enemmä mikä nosti miun itsetuntoa ja vaikutti positiivisesti myös siihen ulkokuoreen. Sen jälkee miun tyyli on pysyny aikalailla samana, vaik tietenki on tää vähä aikuisempaan suuntaan muuttunu paris vuodessa. Laitan tähä loppuu nyt kuvii sielt ysiluokalt tähä amiksen kakkosluokkaa asti.

Mut muistakaa, älkää muuttako itseänne kenenkään muun ku ittenne takia!

What is love, to you?

Rakkaudesta puhutaa kaikkialla; radiossa soi rakkauslaulut, TV-sarjoissa ja elokuvis on melkee aina jonkin sortin rakkausdraamaa, naistenlehdet on täynnä vinkkejä suhteeseen ja sit on vielä se oma elämä ja sen tunnekuohut. Tietääköhä kukaa silti oikeesti mitä se rakkaus on, et voiks sille ees laittaa mitää määritelmää? Tietty kautta aikojen on kerrottu rakkaudentunnustuksii sille "ihanalle tyypille" mut kuinkaha mones tapaukses on oikeesti ollu kyse rakkaudest?
No ite ainaki määrittelen sen omal kohallani nii et sillo ajattelee sitä tiettyy ihmist vaa koko ajan ainaki alussa, tekee mitä vaa sen vuoksi, auttaa sitä aina ku voi, ku se on onnelline ni on itekkii eikä tunteet hälvene välimatkankaa takia. Ja tietty ne kuuluisat perhoset pyörii siel vatsas :D.

"Oon kuullut, rakkaus on sodan kaltainen
ja kaikki keinot sallitaan melskeissä sen

Hei onko totta, vai jonkun keksimää
et päättyä se voi ja arvet siitä jää

Onko se sitä, että tahdon sinun olevan vain mun
ja jos luovun sinusta niin silloinko epäonnistun?" 
Jenni Vartiainen - Eden

Rakastumist myös pelätää, eikä ihme. Kyllähä se tuntuu myös ihanalta, mut myös joskus niiin kamalalta. Ku se omas pääs suunniteltu yhteine tulevaisuus ja ne monet haaveet voi kaatuu vaik yhtee tekstiviestii. Sitä monesti miettii "uskallanks heittäytyy tunteiden vietäväks" ja pelkää et joutuu taas putoamaa kovaa vauhtii alas sieltä pilvistä...Miulle itelleki tää pelko on tuttuu, enkä tiiä onks täs iäs nii hyvä sitoutuu siihe yhtee ihmisee tosi vahvasti. Ehkä sit vanhempana voi mahdollisemmin löytää sen kene kans voi oikeesti jakaa loppuelämänsä.

Ja sit on se kuuluisa "ensirakkaus" mikä on meil jokaisel erilainen. Mut tosi harvoin se on se ensimmäine ja viimene suhde. Se on silti ihmine, kuka ei ikin lähde sielt mielestä pois ja sen näkemine voi aiheuttaa kuohahduksii siu sisäl. Se on myös se joka on muuttanu sinuu jollai taval, koska se on saanu siut ensimmäise kerra näyttämää jonku uuden puolen itsestäs. Se on myös varmaa opettanu jotai seuraavii suhteita varte. Mut jos sille ei oo saanu vastakaikuu se voi olla pelkästää kipeä muisto.

Suhteis ja rakkaudeski oppii koko ajan jotai, ja itekki oon kaikkie juttujen ja säätöjen jälkee vanhentunu ja viisastunu siinäki asiassa. Oon oppinu sen ettei kannata tunnustaa tunteitaa ennen ku tuntee toisen tarpeeks hyvi, eikä sanoo mitää mikä ei oo totta. Ei myöskää piä sokaistuu siit rakkaudest ja tehä ihan mitä vaa sen takii, tai antaa kaikkee anteeks. Vaik se on totta et ne ketä eniten rakastat, satuttaa sinuu myös eniten mut ei kaikkee tarvii sietää niilt läheisimmiltäkää. Ja jos se henkilö ei muuta teekkää ku satuttaa sinuu, ni kannattaa miettii onks siin ees kyse molemminpuolisist tunteist. Joskus se rakkaus silti vaa sokaisee melkee jokaisen meistä, mut kyl ne vaaleenpunaset linssit niistä silmist tippuu aina jossai vaiheessa.

Mut vaik rakkaus satuttaa, ei se silti huono asia oo. Parhaimmillaa se saa siut hymyilemää koko aja ja piristää arkea ja antaa uutta energiaa :). Muistakaa siis kuitenki osoittaa tunteitanne niille ketkä sen ansaitsee! Make love, not war.