sunnuntai 19. lokakuuta 2014

20 facts about me

Päätin nyt tehä tälläsen postauksen mis on 20 randomii faktaa miusta :D.


  1. koko nimi on Jenna Miia Susanna Isopoussu.
  2. täytän ens kuussa 17 (sit viel vuos odotteluu...)
  3. oon 164 cm pitkä 
  4. asun kahestaa äitin kans
  5. oon uusie ihmisten seuras melko hiljane, mutku tutustun tarpeeks ni alkaa juttuu tulemaa :D
  6. oon joskus ehkä liianki suorasanaine
  7. ja tosi huono valehtelemaa, eli en ainakaa mielistele ketää
  8. suosikkileffoi miul on Twilightit ja kauhuleffat (ja sit nukkumine onki melko vaikeeta :D)
  9. ajattelen liikaa asioita
  10. pelkään hämähäkkei vielki yli kaiken, jopa niitte tappamista :D koska en haluu vahingos koskee niihi (joo jenna 5 v)
  11. kuuntelen eniten Cheekkii, Ed Sheeranii ja Haloo Helsinkii
  12. ja kuuntelen musiikkii melkee koko aja ja kaikkialla
  13. ku oon yksin kotona ni laulan iha kamalalla lauluäänel :'D
  14. rakastan shoppailuu, mut oon tullu nykää aika pihiks, ja mietin tosi kaua et ostanks jonku vaatteen vai en
  15. nauran ehkä välil vähä liikaa ja väärille jutuille :D
  16. haluun perustaa perheen tulevaisuudes, mut korkeintaa 2 lasta
  17. miun uus motto on Never say never koska miu elämä on tälläki hetkel sellasta, mitä en ois viel joku aika sit uskonu
  18. teen päätöksii enemmä tunteella ku järjellä, mist ei oo ain seurannu mitää hyvää
  19. opin asioita aina ite tekemällä, enkä lukemal jotai ohjeita
  20. oon täl hetkel aika onnelline :).



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Treenaus

Moi! :)

Tänää aattelin kirjottaa aiheesta mikä on nyt viimeaikoin noussu suuree suosioo ja tuntuu et täst kuulee vähä joka paikasta. Kirjotan siis omii ajatuksii ja kokemuksii treenauksesta iha tällee "maallikon" näkökulmasta, ku en kuitenkaa aiheesta sen enempää tiiä.
Miulle treenaamine tarkottaa monii asioita. Jos on huono päivä, meen vaikka lenkille purkamaa miu agressioita. Sen lisäks se merkkaa miulle terveyden ja hyvän kunnon ylläpitoo; oon huomannu et jaksan arjessa paljon paremmi ku liikun vapaa-ajalla :). Myös ku huomaa kehitystä omas kehossaan, ni tulee voittajafiilis, ja se nostaa itsetuntooki! Ja on se muutenki hyvää ajankuluu, jos on tylsää ni mikäs sen hyödyllisempää ku liikkumine.
Ja mitä sitte teen? Teen kotona ihan peruslihaskuntoo sekä kahvakuulatreeniä ja käyn lenkillä. Pyrin tekemää joka toinen päivä jotai eli 3-4 krt/vko. Lisäks oon muuttanu miu ravintoo proteiinipitoisemmaks, ja juon enemmän vettä. En kuitenkaa tarkkaile miun syömisii hirveen tarkasti, mut yritän välttää sellasta ylenpalttista herkutteluu. Mut hei kaikil meillä saa joskus olla herkuttelupäivii :D.
Oon myös joskus tehnyt sen virheen, et söin liia vähä suhteutettun miu liikunnan määrään. No eihä ne lihakset siit mihikää kasvanu :D. Nykyää tuntuu et syön iha järkyttävän paljo mut kyl ne tuloksetki näkyy sit nykyää. Ja myös lepopäivät oli joskus tuntematon asia miulle, nykyää ymmärrän niitte tärkeyden. Ei keho jaksa kokoaikaista rääkkiä.

Miut sai aikoinaa liikkumaa se, et tarvitsin jotai tekemistä vapaa-ajalle. Sit aloin miettii et mikä liikuntamuoto sopis miulle eikä tuntuis pakkopullalta ni aloin käymää kerran viikos Zumbassa ja sit tein koton viel lihaskuntoo muina päivinä. Sitä kesti suunnilleen pari vuotta. Sit miulle tuli sellanen vaihe et ei vaa enää jostai syystä kiinnostanu liikkuu, mut tän vuode keväällä se palo löyty taas uudestaa :). Zumbaa suosittelen kaikille ketkä tykkää tanssii ja liikkuu musiikin tahdis. Ja siel jokaine saa liikkuu omal tyylillää, pääasia siin lajis on se et jokaisel on kivaa siel! Mut jos et tykkää ryhmäliikunnasta ni se ei välttämättä oo siun juttu, mut aina voi kokeilla :).
Muutenki suosittelen musiikkii liikunnan taustalle, ainaki miulle se antaa iloo jatkaa pidempää.

Mie en alottanu liikuntaa sen takii, etten olis ollu tyytyväine itteeni. Mut jolleki toiselle se saattaa olla se syy alottaa. Älä siis ikin mee haukkumaa kenenkää ulkomuotoo; se ihmine saattaa olla juuri alottanu liikunnan ku haluaa muutosta itseensä. Eikä se haukkumine ainakaa innosta jatkamaa, tai sit se ajaa sen ihmisen jatkamaa sitä aivan väärällä tavalla, ja laihuttamisesta tulee hänelle pakkomielle. Tai sit on joku joka ei oo niinkää lihaksikas ja käy salilla, ni älkää koskaa menkö sanomaa sille henkilölle mitää ilkeetä häne kropasta. Jokaine alottaa jostai ja jokaisel on oikeus treenata :). Miettikää mistä ite ootte lähteny aikoinaa liikkeelle. Eikä jokaisen tavoitteena ees oo massiiviset lihakset.
Ja joskus käy joillekki niin, et kaverit ja läheiset ei ymmärrä sitä omaa elämäntapamuutosta. Mut siitä ei kannata välittää, tehkää just sitä mikä itestä tuntuu hyvältä. Antakaa muiden viettää bileiltaa sil aikaa ku ite ootte hiki päässä treenaamassa :D. Tulokset o hyvä palkinto kaikest työstä!

Work for what you want!














torstai 2. lokakuuta 2014

Remove your mask before it's too late

Tänää ajattelin kirjottaa teeskentelevist ihmisist. Niit varmaa mahtuu jokaisen elämää jossai vaihees ja ne tekee siut varovaiseks sen suhtee kenee tääl voi enää luottaa.
Ne voi esittää siu kaverii mut todellisuudes ottaa yhteyttä vaa ku tarvii jotai, tai jos kukaa muu ei kuuntele heiä huolia. Ja sit ku ite tarviit kuuntelijaa kukaa ei oo auttamas. Luulis ettei oo nii vaikeeta vaa katkaista yhteyttä jos ei oikeesti kiinnosta olla jonku kaveri enää. Joskus siihe o syynä yksinkertasesti se, ettei oo enää aikaa sille ihmiselle. Jokaine kuitenki ansaitsee semmoset ihmiset ympärillee ketkä on aitoja ja vilpittömii.
Sit on nää ketkä teeskentelee tunteensa toista kohtaa. Yks esimerkki vaik et säätää kahen ihmisen kans samaa aikaa. Joo voi olla et on tunteita kumpaaki kohtaa mut ei oo oikei niit kumpaakaa kohtaa et teeskentelet et "oot miu ainoo rakkaus". Toi toimii ainoastaa sillo jos on jo etukätee sovittu et ei täst tuu mitää vakavaa, mut jos huomaa et toine o oikeest iha umpirakastunu ni nii vaikeelta ku se tuntuuki ni se o pakko pudottaa sielt pilvist alas joskus.
Ja sit jotku esittää suhteessa et rakastaa ja välittää vaik todellisuudes haluu vaa satuttaa ja leikkii toisen tunteil. Halutaa purkaa se paha olo toiseen ihmisee ja saada se tuntemaa ittensä iha mitättömäks ja huonoks. Tai sit ollaa siin suhtees vaa koska siihe "on jo tottunu". Sit sen kaiken pitäs korjaantuu valheella "rakastan sinuu". Ei se mee niin. Ei piä ikin sanoo mitää, mitä ei tarkota. Eikä niil sanoil oo mitää merkitystä jos teot puhuu iha toista. Jos joku nyt on tälläses tilanteessa ni miun neuvo on vaa et päästäkää irti siit ihmisest, se voi sattuu mut vaa hetken. Koska varmaa enemmä se sattuu jos se huono suhde vaa jatkuu ja jatkuu. Ettekä työ oo heikkoja koska "luovutatte" koska jos toine ei oo ees yrittäny pitää sinuu itellää ni mitä järkee siin enää on?


Jotkuu sit on feikkejä vaa joka tilanteessa. Se voi johtuu myös huonost itsetunnost ja siit et joku ei oo joskus hyväksyny sinuu omana ittenää. Pitäs silti muistaa se et jos et oo oma ittes, ni ei kukaa ihastu tai tykkää SIUSTA vaa siitä roolista mitä vedät. Sit ku jossai vaihees se maski tippuu väkisinki pois ni jäätki yksin ku ihmiset huomaa sen. Et koskaa tiiä kuka vois rakastuu siihe mitä oikeesti oot :). Eikä täs maailmas kaikki voi ikinä siusta tykätä ni ei kannata jonku dissaajan sanomisille antaa arvoo. Ja ne ketkä ei esitä et heiän elämä ois aina täydellistä, on myös helpommi lähestyttävii.
Ja en luokittele tähä mitää ulkoista kuten meikkaamista, ripsipidennyksii, hiustenpidennyksii ja mitä kaikkii näitä nyt on. Ulkokuori ei nimittäi kerro ihmisest yhtää mitää. Jos joku tykkää muokata omaa ulkonäköään ni se on häne oma asia. Eli miun mielest ketää ei voi tommosten asioiden perusteel sanoo feikiks. Jotkut miehet ku valittaa siitä et naiset on feikkejä ku ne meikkaa ja käyttää hiustenpidennyksii jne et miks ollaa nii pinnallisii, no mikäs ite oot ku et tutustu siihe naisee vaa puutut heti siihe miltä se näyttää? :D Se luonne on kuitenki se mikä loppupeleis merkitsee.


Tutustukaa ennakkoluulottomasti uusii ihmisii, voitte yllättyy positiivisesti! Ja olkaa myös ite omia itsejänne!