Yeah, she's my idol

Aika monel meistä on joku ketä myö ihaillaa jostai syystä, tai arvostetaa tosi paljo. Seurataa tän henkilön tekemisii sosiaalisest mediast tai mitä kautta vaa. Monesti kyseessä on joku näyttelijä, urheilija, kirjailija, laulaja tai bändi. Myös sukulaiset tai joku perheenjäsen voi olla esikuvana jolleki.
Joskus myös se ihannointi menee joillaki yli, innoikkaimmat fanit ahistelee esikuvaansa jopa heiän vapaa-ajalla. Siks kannattaaki aina muistaa et ketää ei sais nostaa ittensä yläpuolelle siin mieles, et tekee ihan mitä vaa sen idolinsa etee. Kannattaa pitää järki päässä siinäki asiassa.

Muute siinä "fanittamises" ei oo miu mielest mitää vikaa. Sehä on vaa hyvä jos saa jotai hyvii vaikutteita silt esikuvaltaa. Sen tyylist voi esimerkiks ottaa jotai ideoita omaa pukeutumisee, muttei kuitenkaa kannata olla iha kopio. Tai jos kyseessä on joku urheilija, ni se saattaa innostaa myös ittensäki pois sielt sohvan pohjalta. Ja laulajie biisien sanat voi antaa motivaatioo ja voimaa eri elämäntilanteis. 

Sellane lieve-ilmiö tos fanittamisessaki on et aina löytyy niitä, ketkä jaksaa arvostella toisten esikuvia iha maanrakoo. Siin ei oo miust mitää järkee, riittäis ku vaa ilmaisis asian vaikka nii et "no ite en kyl siitä tykkää". Ei se oo kenekää elämäst pois jos joku jotakuta ihailee.

Miullakii on esikuva, Anna Abreu. On ollu jo 7 vuotta. Hää ei oo sitä pelkästää hyvie biisien ansiosta, vaa myös persoonansa. Aina keikoil hää antaa laval kaikkensa ja on huomaavaine faneja kohtaa. Eikä oo mitenkää tekopirtee vaa oma ittensä. Hänel on myös hyvä tyyli, ja oon joskus siitäki saanu ideoita omaani. On tietty ollu hetkiä millo oon hetkeks tavallaa "unohtanu" Annan, mut silti se on aina tuol jossai mielessä pysyny. Enkä nyt enää vanhempana oo nii "innokas" ku sillo 7 vuotta sitte, mut se o miu mielest vaa tosi hyvä juttu...:D. Oon nähny hänet livenä 8 kertaa, ja joka kerralla on ollu iha mahtava fiilis! Ja tiiän ettei läheskää kaikki hänest tykkää mut en mie siitä välitä.

Elämän muutokset

Elämä muuttuu koko ajan, mikää päivä ei oo samanlaine ja jotkin muutokset vaatii aikaa, toiset tapahtuu sekunnissa. Useimmite ne sekunnis tapahtuvat muutokset on niitä jotka herättää eniten tunteita, koska niit ei oo osannu odottaa ja varsinki jos ne on huonoja ni ne musertaa sisältä ainakin hetkeks. Mut kaikkeen tottuu.

Ja ihmiset muuttuu myös sen mukaa ku kasvaa, etenki henkisesti. En tiiä pitäskö sitä sit kutsuu muutokseks vai vaan kasvamiseks.

Sit on toisena nää pitkän ajan muutokset kute vaikka ihmissuhteet. Ne tutut vuosie varrelta on saattanu jäädä nyt kokonaa pois elämäst ja tilalle on tullu muita jotka ehkä sopii paremmi just siihe elämäntilanteesee. On tietty niitäkin jotka pysyy vuodesta toiseen, ja niist ihmisist kannattaa pitää kiinni! Joskus ihmissuhdemuutokset on surullisii, joskus vaa hyväks itellee. On hyvä oppii tunnistamaa mikä on hyväks just siulle ja mihi kannattaa ottaa välimatkaa. Vaik se aluks voi tuntuu raskaalta ni siit osaa olla onnelline jälkeenpäi. Joitai ihmisii kyl saattaa tulla olemaa ikävä koko loppuelämän ajan.

Ihmissuhteet myös muuttaa elämää siinäki, et tottakai se mis seuras oot muuttaa sinuu ihmisenä ees vähäse. Saatat oppii jotai ”tapoja” siit porukasta tai sit on jotai inside-juttuja mitkä saa siut kuulumaa johonki ja tiiät ettet oo yksin.

Mieki oon päättäny tehä muutosta omaan ulkonäköön ja oon alkanu kuntoilla taas pitkän tauon jälkee. Seki kuuluu näihi pitkän ajan muutoksii, koska tuloksii ei hetkessä tuu mut on se myös sen kaiken työn arvosta! Oon kyl aina ollu suht tyytyväine omaan ulkomuotooni mut haluun vaa enemmän lihasta ja toivottavast sitä alkaa jossai vaihees sit ollakki :). Ja aina ku pystyy tekemään enemmä ku mitä viimeeks ni se antaa lisää motivaatioo jatkaa ja jatkaa. Alottamine on ain tommosis asiois se vaikein kohta, mut pitää vaa ottaa itteää niskast kiinni ja alottaa! Jos haluu muutosta omaan kehoon ni ei kukaa muukaa sitä siu puolesta voi tehä.

Joskus myö muutetaa meiän elämää ite, joskus se vaan muuttuu ilman et voiaa ite siihen vaikuttaa. Ne muutokset mitkä tulee ulkopuolelt saa usei päähä vaa ajatuksii et ”miks just mie” ja ”elämä on nii epäreiluu” jos ne siis on niitä huonoja. Mut pitää muistaa et sit ei osais arvostaa mitää hyvää ja niitä hyvii muutoksii jos ei ikin olis vastoinkäymisii.

Ottakaa siis avoimin mielin vastaa kaikki muutoksen tuulet!

Don't dream your life, live your dream.

Millaistakoha elämä ois jos kaikil ois samat haaveet ja unelmat ja kiinnostuksen kohteet? Varmaa aika tylsää. Silti jotkut jaksaa arvostella muita sen perusteel mite hyö haluu heiä elämänsä elää vaik vois samalla keskittyy tekemää omast elämästää sellasta ku haluaa.

En miekää ymmärrä ain kaikkee mitä joku tekee, mut en puutu siihe koska jos se o sitä mitä hää haluaa ni so what? Tää asia tulee vastaa melkee mis tahansa asias; seurustelukumppaneis, harrastuksis, kaveripiireis, elämäntavois, vaate- ja hiustyylis...ja lista vaa jatkuu ja jatkuu. Jos joku haluu keksii sanomist jostai ni se keksii sitä vaik iha älyttömist asioist.

Otetaa nyt vaik esimerkkinä et joku päättää alottaa kuntoilun ja alkaa käymää vaik salilla. Noh sit se alkaa postailemaa näit saliselfieit instaa ja facebookkii. Ja sit jotkut päättää tietenki alottaa siit jonku paskamyrskyn illan tylsyydessää. Eli alottaa tän henkilön ulkonäön arvostelun ku heil on omast mielestää siihe tottakai varaa. Ei sil et itteenikää kauheesti kiinnostais jonku jokapäiväset salipäivitykset, mut jos niitä haluu ottaa ni ei oo miu asia. Ja liikunta on aina hyväst ni en nää siin mitää valittamist jos joku o alkanu harrastaa jotai sellasta.

Ja yks klassine esimerkki o kans ihmisten arvostelu sen perusteel mis seuras hyö liikkuu. Jos joku vaik vaihtaa kaveripiirii ku alkaa tuntuu ettei oo enää hyvä olla siin entises, ni sit hänt aletaa arvostelemaa. Siin vaihees kannattais pikemminki miettii et miks tää ihmine on siitä porukasta lähteny, et oisko ite voinu tehä jotai eritavalla. En oo ite tätä kokenu, mut oon nähny tätä liianki paljo.

Ite ainaki pyrin elämää just sillee niiku haluun ja olemaa niitte ihmisten seuras ketkä miut tämmösenä hyväksyy :). Sit ei tarvii vanhuksena kiikkutuolis harmitella ”no jäi seki tekemättä ku *henkilö X* :n mielest se oli noloo” tai jotai muuta vastaavaa. Mieluummi muistelee kaikkii hyvii ja vaik vähä nolojaki tilanteita, ku niille kuitenki nauraa jälkeepäi.

”Be yourself, ’cause everybody else are already taken”

Paluu

Moi vaan kaikki!

Päätin palata nyt tän miu blogin pariin, koska koin et nyt on sopiva hetki sille :) Kirjotin tänne viimeeks viime marraskuussa, ja tänä aikana miulle on tapahtunu elämäs aika paljo. Ihmisii on tullu ja lähteny elämäst mut oon aika tyytyväine tänhetkiseen tilanteesee. Oon myös kasvanu ihmisenä melko paljo, kaikkien vastoinkäymisten ansiosta. Mielestäni oon nyt taas astetta vahvempi ja viisaampi :)

Yks asia minkä oon oppinu nyt täs on se, et muistakaa ihmiset osottaa niille teiän tärkeimmille ihmisille et kui tärkeitä ne on, älkääkä pitäkö ketää itsestäänselvyytenä! On hyvä oppii myöntämää omat virheet ja osata pyytää anteeks, eikä kannata miettii etukäteen et ”antaakohan toi nyt miulle anteeks vai ei”. You’ll never know if you’ll never try. Se vaatii aika usein rohkeutta mut on se myös useimmiten loppujen lopuks kaiken arvosta :).

___________________________________________

Sit voisin vähä kertoo mite miun kesä on menny. Eli noh tää on menny oikeestaan ihan samal tavalla kun kaikki muutki kesät eli aika tylsää, ku ei niitä kesätöitäkään taaskaan oo. Mut toisaalta saapahan kunnol levättyy enne ku alkaa taas koulu, koska amiksen kakkosvuos on kuulemma kaikist kamalin…I don’t like at all. Eikä tää alkukesän sää oo myöskää ollu sielt parhaimmasta päästä ni en oo ees voinu yrittää saaha kerranki jonkulaista rusketusta pintaan :/. Mut nyt alkaa olla taas onneks lämmint!

Ja tosiaan muutin myös blogin ulkoasuu aika paljonki erilaiseks, ja parantelen sitä täs ajan kulues.

Tähän loppuu vielä muutama kuva (weheartit.com)