tiistai 3. maaliskuuta 2015

Suvaitsevampaa tulevaisuutta odotellessa

Hei vain kaikille!

Pertti Kurikan Nimipäivät voitti UMK:n ja lähtee edustamaan Suomea euroviisuissa. Minulla ei ole sinänsä mitään tätä vastaan. Biisistä en hirveemmi tykkää ja muutenkin tuntuu vähän siltä että heidät äänestettiin voittoon "ei musiikillisin perustein" vaan että Suomesta halutaan antaa suvaitsevainen kuva, mitä meidän pitäisi kyllä ollakin. Euroviisuilla ei kyllä ole miulle minkäälaista merkitystä, ja tuntuu että siellä merkitsee nykyään enemmän esitys kun kappale :D. Ainakin ollaan erottuvia tänä vuonna!

Tästä päästäänkin aasinsillalla tämänkertaiseen postausaiheeseen, eli suvaitsevaisuuteen. Tottakai siinäkin ollaan menty Suomessa eteenpäin, mutta onko tarpeeksi? Miun mielestä ei. Tasa-arvoinen avioliittolaki ja sen hyväksyminen oli hyvä edistysaskel, mut se toi myös esille sen ikävän puolen joidenkin ihmisten ajattelumaailmasta vielä tälläkin vuosituhannella. Rakkaus on ihana asia, ja miun mielestä sillä kummasta sukupuolesta joku on kiinnostunut, ei pitäisi määritellä ihmisen paremmuutta. Avioliitto ei ole myöskään pelkästään kirkon asia, niin en ymmärrä senkään puoleen uskossa olevien kiihkeää suhtautumista tähän lakiin. Kirkko voi kuitenkin itse päättää vihkiikö homoseksuaaleja. En muutenkaan ymmärrä miksi lakeja pitäisi soveltaa jostain niinkin vanhasta kirjasta ku Raamattu. Laki ja uskonto pitäis osata erottaa toisistaan. Ku ei läheskään kaikki ihmiset, niinku en itekkään usko Raamatun juttuihin. Eikä se kenenkään elämää muuta, jos naapurin Matti onkin yhdessä vaikka Jukan eikä vaikka Helenan kanssa. Vai muuttaako? :D Tuntuu jotenki naurettavalta, että vielä 2015 tälläst asiaa täytyy miettiä.

Sit yks toine huomiota herättäny asia oli tää A2:n kehitysvammaisilta-ohjelma. Miun mielestä on järkyttävää mite jotku suhtautuu kehitysvammasiin. Hyö ei ite voi sille mitään millaisina hyö on syntyny, ja heil on iha samat ihmisoikeudet ku muillaki ihmisillä. Jotkut heistä pystyy elämään melkeen samanlaista elämää ku ei-kehitysvammaset ihmiset. Lapsilt viel ymmärrän sellasen vähä ajattelemattoman käytöksen tai puheen ku hyö ei oo tottunu viel niin paljo erilaisii ihmisii. Mut se, et aikuiset tai melkeen aikuiset ihmiset on heitä kohtaa niin epäkypsii ni pistää kyl pääs kiehumaa. Yleensä se kyl menee silleen päin et lapset on kaikkee erilaista kohtaan paljon suvaitsevaisempia. Mitä väliä onks ihmisellä yks kromosomi enemmän tai vähemmän?

Sit on vielä joidenkin rasistinen suhtautuminen ulkomaalaisiin tai ulkomaalaistaustasiin ihmisiin. Miun mielestä on väärin, et jos kuulee uutisissa et joku ulkomaalaistaustane henkilö on tehny jonku rikoksen ni sit tehään omas mielessä kaikista ulkomaalaisista rikollisii. Miltä itsestänne tuntuis jos meette suomalaisena johonkin maahan, ja siellä joku suomalainen on syytettynä vaikka taposta, niin teitäkin katsotaan vähän nenänvartta pitkin? Moni on tullut tänne sotaa karkuun, ja sitten kun he pääsevät kotimaan kauhuja karkuun niin vastaanottavassa maassa haukutaan rasistisilla nimityksillä. Onpa tosi järkevää toimintaa...ja ollaan vielä "sivistynyt maa".

Miettikää kuinka monta mahollista mahtavaa uutta tuttavuutta ootte voinu menettää ennakkoluulojen takia.














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti