Pitääkö kaikki antaa anteeksi?

Anteeksianto on yks tärkeimmist taidoista, mut pitääkö kaikki teot antaa anteeksi, eli tavallaan hyväksyä että niin on käynyt? Moni voisi sanoa että tottakai, mutta miun mielestä siinäkin menee raja. Vihanpito ja itsensä täyttäminen vihalla toista kohtaan on sit taas asia erikseen, siit kannattaa päästä eroon koska se vaan myrkyttää oman mielen.

Esimerkiksi pettäminen. Omalle kohalle ei oo sitä sattunut mutta en vois antaa sitä ikinä anteeks. Miun mielestä kun ollaan parisuhteessa ja sitouduttu toiseen niin sit kans ollaan, eikä vierailla aidan toisel puolella. Kannattaako hetken huuman takii pilata mahdollisesti koko loppuelämän ihmissuhde? No ei todellakaan. Eikä sitä voi humalan piikkiin laittaa, voihan se olla niin et joillain ihmisil häviää silloin ne estot mut mitä se kertoo sit siitä mitä ne ajattelee jo selvinpäin ollessa? Et sit kännis tehään mitä ei selvinpäin kehtaa. Tähän pettämiseen liittyen olen katsonut telkkarista Temptation Island- ohjelmaa ja en oikee tiiä pitäskö sitä kattoessa itkee vai nauraa :D. Ei anna miun mielestä kovin luottamuksentäyteist kuvaa suhteesta jos ees lähtee siihe ohjelmaan testaamaan pystyyks toine olemaan uskolline.

Ja sit se jos ylipäätään loukkaa toista ihmistä tosi paljon fyysisesti tai henkisesti. Ei sitäkään voi antaa anteeksi miun mielestä jos sitä on tarpeeksi kauan jatkunut. Sellaisen unohtaminenkin on jo sen verran vaikeaa, ja voi jättää monelle jopa traumoja niin miksi se pitäisi antaa anteeksi ja jotenkin hyväksyä? Ei kukaan vahingossa esimerkiksi lyö ketään monta kertaa. Tai hauku päivittäin vahingossa. Ei nyt kannata kaunaa kantaa ja täyttää itseään vihalla mut ei pidä myöskään antaa toisen olettaa et se on ihan okei, ja et hän saa kuitenki anteeksi vaik tekis mitä. Vasta se, et ei anna anteeksi toivottavasti herättäis sen toisen osapuolen miettimään omaa käytöstään.
Ite oon ollut yleensä liianki kiltti, ja antanu liikaa anteeks. Mut siit on vaan täytyny päästä eroon ihan itteni takii. Pitää olla joskus vähän itsekäs, eikä aina miettii "no tol on varmaa parempi olla jos nyt annan anteeks". Liika muiden miellyttäminen on vaan loputon suo mist pitää päästä ylös. Jotkut on vaan niin hyviä manipuloimaan takaisin puolelleen, ettei sitä oikein aluksi itsekään huomaa vaan menee sen mukana. Harmi ettei tunteet ja järki kulje aina käsi kädessä.

Missä menee teidän mielestä anteeksiannon rajat?